lauantai 19. marraskuuta 2011

Tribal Umrah 2011, Barcelona, osa 2

Torstai alkoi minun osaltani Intialaisissa tunnelmissa. Työpaja johon osallistuin oli Noemi Castellin ohjaama, ja sen teemana oli koreografia, jossa fuusioitiin vatsatanssia ja intialaisia tansseja. Käsiliikkeet tulivat melko suoraan Kathak-tanssista. Opetuksen seuraaminen oli minulle hieman haastavaa, sillä opettaja puhui vain ranskaa ja espanjaa. Sitten jos näytin ihan totaalisen eksyneeltä, joku ystävällinen sielu silloin tällöin käänsi muutaman sanan englanniksi. Nautin silti liikkumisesta täysin siemauksin, intialaiset tanssit ovat minulle ihan uutta maaperää, ja käsien asennot varsin erilaisia kuin tribalissa. Koreografia oli tehty La Caravane Electron kappaleeseen "Indian Devolution Dub".
Tässä Noemin intialaisfuusiota keväältä 2010;


Yllättäen tunnin lopuksi meidän päidemme menoksi oli juonittu kaksintaistelu! Naapurisalissa oli nimittäin ollut Amy Sigillin "fast like nascar"-työpaja, ja opettajat olivat keskenään sopineet oppilaiden välisestä battlesta. Tunnin loppupuolella salin ovista tursusi sisään punaisia ja hikisiä tanssijoita Amyn johdolla, ja stereoista alkoi paukkua M.I.A.:n "bucky done gun". Kumpikin opettaja kokosi joukkonsa taakseen, asettauduimme vastakkain kuin tappelevat jengit, ja aloimme tanssia toisiamme kumoon. Teimme vauhdikkaassa tahdissa tunnilla opittua koreografiaa, ja vastapuolella Amyn oppilaat tanssivat takaisin hurjalla höökillä. Lopulta kaikki vaipuivat puhkuen ja nauraen lattialle.

Loppupäivä oli minulla ja Marilla vapaa, joten lähdimme seikkailemaan kaupungille, kun Jaana jäi hikoilemaan seuraaville tunneille. Vaikka päivä alkoi sateisena, seestyi se iltapäivään mennessä.

silmiähivelevä näkymä meidän parvekkeelta.

Illaksi oli taas Umrahin puolesta järjestetty ohjelmaa, kierros Barcelonan vanhaan kaupunkiin. Tulijat jaettiin kolmeen ryhmään, espanjankielisiin, ranskankielisiin ja englanninkielisiin. Koska olimme englanninkielisessä ryhmässä, olivat melkein kaikki opettajat samassa porukassa. Kun lähestyimme vanhan kaupungin muuria, kuljimme läpi aukion, jolla breikkipojat lämmittelivät lihaksiaan. Kuten arvata saattaa, tanssi voitti kiinnostavuudessa vanhat kiviseinät, ja opas odotti kiltisti kun triballerinat kerääntyivät ihailemaan taitavia beepoikia. Jouduimme kuitenkin lähtemään kesken shown pois, kun oppaan kärsivällisyys lopulta hyytyi. Kuvasin tanssijoita, mutta koska klipin laatu ei ole kehuttava, laitan tähän pätkän youtubesta, sama tori ja samat tanssipojat kuukautta aikaisemmin kuvattuna.


vanhaa kaupunkia.

Kiertokävely "mystisessä goottilaisessa Barcelonassa" oli ajoittain kiinnostava, mutta joiltain osin myös melko puuduttava, ja kesti ainakin kaksi tuntia. Siinä alkoi jo yhdellä jos toisella jalkoja kolottaa ja vatsa kurnia. Kun opas vihdoin vapautti meidät, kipitimme ostamaan jäätelöä, ja siitä sitten ravintolaan syömään illallista tapahtuman tähtitanssijoiden seurassa. Tapaksia ja viiniä, kuinkas muuten.

vasemmalta: Mareike, Jaana, Philippa ja toinen Moirain jäsen, jonka nimeä en  harmikseni muista sekä Amy Sigill. Kuva Mari Ääremets. 

 
vasemmalta; Eva Buisan, Anasma, Susan Frankovitch ja Martina Crowe-Hewett. Kuva Mari Ääremets.


Istuttuamme ajan kanssa napostelemassa iltapalaa ja räkättämässä väsyneinä milloin kenenkäkin puujalkavitseille lähdimme lopulta köpöttelemään taksitolpalle ja siitä auto kerrallaan nukkumaan. Äänistä päätellen opettajien asunnossa jatkettiin räkättämistä vielä kotiin päästyäkin, ja yläkerrassa Paquito pisti taas parastaan.

Tribal Umrah 2011, Barcelona, osa 1

Tämän reissun päivitys on antanut odottaa itseään pitkään, Tribal Umrah nimittäin järjestettiin jo heinäkuussa.


Tribal Umrah on alunperin Etelä-Ranskassa järjestetty tribal-tyyliin ja erilaisiin vatsatanssin fuusioihin keskittyvä festivaali, joka pidettiin ensimmäisen kerran 2009 Biarritzissa. Tänä vuonna festivaalia lainattiin Espanjaan Barcelonaan. Kun näin listan tapahtumaan osallistuvista tanssijoista, ja kuulin parin virolaisen tanssikaverinkin lähtevän paikan päälle varasin itselleni läjän kursseja ja lentoliput. Ja niinpä sitten hyppäsin eräänä maanantaina koneeseen ja suihkautin Barcelonaan!
Laskeuduttuamme kentälle hakeuduin kaupunkiin vievään junaan, jossa kuulin jonkun suomalaisen jo jääneen taskuvarkaan uhriksi sillä matkalla. Siis oltuaan maassa n. puoli tuntia...tosin kyseessä oli tyypillinen "pidän lompakkoni turvallisesti takataskussa"-tapaus.
Kolme muuta tanssijatarta, joiden kanssa jaoin asunnon, oli saapunut paikalle jo aiemmin päivällä. Yksi heistä oli uusi tuttavuus, saksalainen Mareike, ja kaksi muuta ennestään tutut Jaana ja Mari Eestistä. Kävi myös ilmi, että suurin osa tapahtuman tähtitanssijoista asui suoraan meidän alapuolellamme olevassa asunnossa. Yläpuolellamme sijaitsevassa asunnossa sen sijaan asui kaikesta päätellen hunajakuutaan viettäneet vastanaineet. Joista toista kutsutaan nimellä Paquito. Kovaäänisesti.
Ensimmäinen kokonainen päivä Barcelonassa oli vapaa, sillä varsinainen festivaali alkoi vasta keskiviikkona. Käytimme päivän lähtemällä porukalla katselemaan nähtävyyksiä. Ensimmäinen etappimme oli Gaudin suunnittelema uskomaton katedraali, Sagrada Familia, joka on edelleen kesken.

Sagrada Familia, käsittämätön ja käsittämättömän vaikea kuvata.
Kiersimme kolossin kerran ympäri, mutta valtavien turistivirtojen tungettelun keskellä päätimme olla menemättä sisään. Tyydyimme ihailemaan rakennusta ulkopuolelta, ja jatkoimme matkaa Gaudin hengessä Park Guelliin, jonka korkeimmilta kohdilta on myös upeat näkymät kaupunkiin.

Tummanpuhuva Barcelona Park Guellista kuvattuna. Vasemmalla Sagrada Familia. 
Park Guellin portailla
Koska sää oli kuumuudestaan huolimatta melko harmaa, suunnitelmamme mennä loppupäiväksi rannalle vaihtuivat shoppailuun El Ravelissa ja sangrian maisteluun Ramblasilla. Itse asiassa emme lopulta päässeet rannalle koko reissun aikana, mikä oli tietysti vähän harmillista, mutta tekemistä piisasi niin paljon, ettei luppoaikaa lopulta paljon jäänyt.

Jaana ja "kaupungin paras sangria". Kallein varmaan ainakin.
Turistipäivämme alkoi olla pulkassa, ja valmistauduimme seuraavana päivänä alkaviin workshoppeihin.
Itse olin valinnut alkajaisiksi pari tuntia ATS:a Moirai tribal groupin ohjauksessa. Opettajana toimi viehko Philippa. Työpajassa esiteltiin joitain edistyneempiä ATS:n liikkeitä, ja edellytyksenä oli osata muutamat perusaskeleet ja liikkeet. Oma ATS-kokemukseni on vielä valitettavan vähäistä, joten sain keskittyä täysillä pysyäkseni muiden perässä. Opetus oli kuitenkin perusteellista, ja brittiläinen Philippa puhui niin selkeää englantia, että sain kurssista irti runsaasti uutta tietoa.

Moirai Tribal Group, keskellä ryhmän vetäjä Philippa.
Muut kämppikset hehkuttelivat omia työpajojaan, varsinkin Amy Sigillin tunteja. Jälkikäteen ajatellen hänen kursseilleen olisin kyllä itsekin halunnut. Mutta varatessani paikkoja toukokuussa en ollut vielä oikeastaan tutustunut Amyyn tai hänen ryhmäänsä Unmataan, joten tämä moka painettakoon villaisella. Myös Nuria Gallegon energiset tunnit saivat paljon kiitosta. Alla video, jolla ATS:a Moirain tyyliin.


Ensimmäisen festivaalipäivän illaksi järjestäjät olivat kehitelleet iltapiknikin meren rantaan. Tullessamme paikalle oli jo hämärää. Istahdimme hiekkaan nauttimaan eväitä ja tutustumaan muihin tanssijoihin. Illan pimetessä pidettiin puheita ranskaksi, espanjaksi ja englanniksi, ja kartoitettiin osallistujien kotimaita, joita olivat mm. Espanja, Ranska, Italia, Venäjä, Saksa, USA, Englanti, Liettua, Eesti ja (tädää) Suomi.

öinen tribal-piknikki rannalla. Kuva Mari Ääremets
Puheita. Tapahtumaa avaamassa vasemmalta lähtien Espanjan päässä järjestelyjä toteuttanut Makosh Corporationin Eva  Buisan, Ranskassa tapahtuman alunperin synnyttänyt Unmatassakin tanssiva Djeynee, Unmatan Amy Sigill ja toinen Makosh co:n jäsen Noemi Castell. Kuva Mari Ääremets.
Jotkut kävivät vielä mustanpuhuvassa meressä uimassakin, itse tyydyin napostelemaan pikkusuolaisia ja juomaan punaviiniä hyvässä seurassa. Lopulta keräsimme kimpsut ja kampsut ja ajelimme metrolla takaisin kämpille lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan festivaalipäivään.