lauantai 19. marraskuuta 2011

Tribal Umrah 2011, Barcelona, osa 1

Tämän reissun päivitys on antanut odottaa itseään pitkään, Tribal Umrah nimittäin järjestettiin jo heinäkuussa.


Tribal Umrah on alunperin Etelä-Ranskassa järjestetty tribal-tyyliin ja erilaisiin vatsatanssin fuusioihin keskittyvä festivaali, joka pidettiin ensimmäisen kerran 2009 Biarritzissa. Tänä vuonna festivaalia lainattiin Espanjaan Barcelonaan. Kun näin listan tapahtumaan osallistuvista tanssijoista, ja kuulin parin virolaisen tanssikaverinkin lähtevän paikan päälle varasin itselleni läjän kursseja ja lentoliput. Ja niinpä sitten hyppäsin eräänä maanantaina koneeseen ja suihkautin Barcelonaan!
Laskeuduttuamme kentälle hakeuduin kaupunkiin vievään junaan, jossa kuulin jonkun suomalaisen jo jääneen taskuvarkaan uhriksi sillä matkalla. Siis oltuaan maassa n. puoli tuntia...tosin kyseessä oli tyypillinen "pidän lompakkoni turvallisesti takataskussa"-tapaus.
Kolme muuta tanssijatarta, joiden kanssa jaoin asunnon, oli saapunut paikalle jo aiemmin päivällä. Yksi heistä oli uusi tuttavuus, saksalainen Mareike, ja kaksi muuta ennestään tutut Jaana ja Mari Eestistä. Kävi myös ilmi, että suurin osa tapahtuman tähtitanssijoista asui suoraan meidän alapuolellamme olevassa asunnossa. Yläpuolellamme sijaitsevassa asunnossa sen sijaan asui kaikesta päätellen hunajakuutaan viettäneet vastanaineet. Joista toista kutsutaan nimellä Paquito. Kovaäänisesti.
Ensimmäinen kokonainen päivä Barcelonassa oli vapaa, sillä varsinainen festivaali alkoi vasta keskiviikkona. Käytimme päivän lähtemällä porukalla katselemaan nähtävyyksiä. Ensimmäinen etappimme oli Gaudin suunnittelema uskomaton katedraali, Sagrada Familia, joka on edelleen kesken.

Sagrada Familia, käsittämätön ja käsittämättömän vaikea kuvata.
Kiersimme kolossin kerran ympäri, mutta valtavien turistivirtojen tungettelun keskellä päätimme olla menemättä sisään. Tyydyimme ihailemaan rakennusta ulkopuolelta, ja jatkoimme matkaa Gaudin hengessä Park Guelliin, jonka korkeimmilta kohdilta on myös upeat näkymät kaupunkiin.

Tummanpuhuva Barcelona Park Guellista kuvattuna. Vasemmalla Sagrada Familia. 
Park Guellin portailla
Koska sää oli kuumuudestaan huolimatta melko harmaa, suunnitelmamme mennä loppupäiväksi rannalle vaihtuivat shoppailuun El Ravelissa ja sangrian maisteluun Ramblasilla. Itse asiassa emme lopulta päässeet rannalle koko reissun aikana, mikä oli tietysti vähän harmillista, mutta tekemistä piisasi niin paljon, ettei luppoaikaa lopulta paljon jäänyt.

Jaana ja "kaupungin paras sangria". Kallein varmaan ainakin.
Turistipäivämme alkoi olla pulkassa, ja valmistauduimme seuraavana päivänä alkaviin workshoppeihin.
Itse olin valinnut alkajaisiksi pari tuntia ATS:a Moirai tribal groupin ohjauksessa. Opettajana toimi viehko Philippa. Työpajassa esiteltiin joitain edistyneempiä ATS:n liikkeitä, ja edellytyksenä oli osata muutamat perusaskeleet ja liikkeet. Oma ATS-kokemukseni on vielä valitettavan vähäistä, joten sain keskittyä täysillä pysyäkseni muiden perässä. Opetus oli kuitenkin perusteellista, ja brittiläinen Philippa puhui niin selkeää englantia, että sain kurssista irti runsaasti uutta tietoa.

Moirai Tribal Group, keskellä ryhmän vetäjä Philippa.
Muut kämppikset hehkuttelivat omia työpajojaan, varsinkin Amy Sigillin tunteja. Jälkikäteen ajatellen hänen kursseilleen olisin kyllä itsekin halunnut. Mutta varatessani paikkoja toukokuussa en ollut vielä oikeastaan tutustunut Amyyn tai hänen ryhmäänsä Unmataan, joten tämä moka painettakoon villaisella. Myös Nuria Gallegon energiset tunnit saivat paljon kiitosta. Alla video, jolla ATS:a Moirain tyyliin.


Ensimmäisen festivaalipäivän illaksi järjestäjät olivat kehitelleet iltapiknikin meren rantaan. Tullessamme paikalle oli jo hämärää. Istahdimme hiekkaan nauttimaan eväitä ja tutustumaan muihin tanssijoihin. Illan pimetessä pidettiin puheita ranskaksi, espanjaksi ja englanniksi, ja kartoitettiin osallistujien kotimaita, joita olivat mm. Espanja, Ranska, Italia, Venäjä, Saksa, USA, Englanti, Liettua, Eesti ja (tädää) Suomi.

öinen tribal-piknikki rannalla. Kuva Mari Ääremets
Puheita. Tapahtumaa avaamassa vasemmalta lähtien Espanjan päässä järjestelyjä toteuttanut Makosh Corporationin Eva  Buisan, Ranskassa tapahtuman alunperin synnyttänyt Unmatassakin tanssiva Djeynee, Unmatan Amy Sigill ja toinen Makosh co:n jäsen Noemi Castell. Kuva Mari Ääremets.
Jotkut kävivät vielä mustanpuhuvassa meressä uimassakin, itse tyydyin napostelemaan pikkusuolaisia ja juomaan punaviiniä hyvässä seurassa. Lopulta keräsimme kimpsut ja kampsut ja ajelimme metrolla takaisin kämpille lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan festivaalipäivään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti