tiistai 6. joulukuuta 2011

Tribal Umrah 2011, Barcelona, osa 3

Perjantaina opettajanani oli vuorostaan kissamaisen siro lihaskimppu Anh-Asma Vuong, paremmin tunnettu nimellä Anasma. Tunnin teemana oli yksi Anasman erityisalueista, nestemäisen sulava hiphop-fuusio. Työpajassa vuoroin hikoilimme ja vuoroin teimme erilaisia koordinaatioharjoituksia kieli keskellä suuta. Anasman liikkumista oli upeaa seurata, nainen on kuin pantteri suoraan viidakosta, täydellisen hallittu ja sulavaliikkeinen, silti samaan aikaan ilmeikäs ja spontaani. Opettelimme erilaisia hiphopin maailmasta tuttuja liiketyyppejä, kuten esim. "framing", "waving", "popping", "liquid", "tutting", "mannequin" ja "gliding/floating". Monet termit olivat minulle ennestään täysin vieraita, ja liikkeinä myöskin erittäin haastavia. Enkä vieläkään oppinut moonwalkia...
Waving-harjoituksessa kuljetimme aaltoa pitkin vartaloa, ja teimme ryhmätehtäviä, joissa olimme piireissä käsi kädessä ja aalto liikkui tanssijasta toiseen käsien ja kehojen kautta. Jokaisen harjoituksen jälkeen jäi tunne, että "tätä tahdon oppia lisää", joten tuntien jälkeen ostin Anasmalta hänen kahden levyn opetus dvd:nsä, "hiphop-bellydance, liquid fusion". 




En ole vielä kerennyt paneutumaan harjoituksiin syvällisemmin, mutta tässä paketissa on eväitä harjoitteluun vielä pitkäksi aikaa. Hiphopin ja tribalin liikekielessä on paljon yhtäläisyyksiä, ja niiden yhdistäminen on luontevaa ja kaunista. Tälle alueelle aion vielä lähteä pitkille seikkailuille.
Tässä esimerkki Anasman puron lailla virtaavasta tanssista. Biisikin on muuten hyvin kaunis. 



Anasma on myöskin erittäin omistautunut teatraaliselle tanssille, ja varsinaisessa gaalajuhlassa hän esitti yhtä tavaramerkikseen muodostunutta hahmoa, pikku pirulaista. Esitys oli erittäin dramaattinen ja hauska, mutta jäin kaipaamaan varsinaista tanssia enemmän, kun olin nähnyt oppitunnilla naisen kertakaikkisen hämmästyttävän taitotason ja liikeskaalan.

Palattuani kurssin jälkeen kämpille suihkuun ja lepäämään, tapasin Anasman jälleen. Olin vessassamme, josta aukesi ikkuna isoon ilmastointikanavaan, jonka vastapäisellä seinälläkin oli ikkuna. Tukkaani laittaessani kuulin toisen ikkunan aukeavan, ja sieltä hihkaistiin iloinen tervehdys. "Hello again!". Anasmahan se siellä. Opettajia asusteli nyt jo sekä alapuolellamme että seinänaapurissa. Tuntui hieman hassulta vilkutella vessasta toiseen, mutta olin edelleen yhtä hymyä energisen workshopin jäljiltä.

Illalla ajelimme metrolla kaupungin toiselle puolelle open stageen. Metrossa höpöttäessämme viron ja suomen sekoitusta vieressä olevat kundit totesivat että "swedish is such a weird language".
Tilaisuus pidettiin pienessä amfiteatterissa. Esiintymässä oli sooloartisteja, duettoja ja ryhmiä, sekä ATS:a että tribalia ja lukuisia muita vatsatanssin fuusioita. Taso oli myös moninainen, osa oli aloittelevia tanssijoita kun taas jotkut olisivat olleet jo valmiita isollekin lavalle. Joukkoon mahtui myös hersyviä ylilyöntejä, kuten armeijalookkiin sonnustautunut kalifornianruskea jenkkinainen tai 30 sentin koroissa lavalle tuolin kanssa horjunut neito, jonka esitystä luonnehdimme termillä "strip-tease fusion".

tanssia täydenkuun kajossa
Yksi illan ehdottomasti tasokkaimmista avolava-akteista oli virolainen kämppikseni Jaana, esiintyjänimeltään Yahna. Suomalaisille tiedoksi, että koreografian alkuosassa kuultava musiikki on peräisin Alamaailman Vasaroilta. Jaana kuuli joskus bändistä joltain australialaiselta tanssijalta, mikä oli mielestäni kohtalaisen viihdyttävää. Tässä Yahna open stagessa.


Oli hauskaa nähdä esitys myös musiikilla varustettuna, olinhan seurannut vierestä Jaanan harjoittelua kämpillä korvalappujen kanssa, jolloin äänimaailma koostui musiikin sijasta erilaisista hengityksistä. On itseasiassa aika mielenkiintoista "kuunnella" tanssia ilman musiikkia.
Tanssia riitti ainakin pariksi tunniksi, ja lopulta täyteläisen päivän väsyttäminä seikkailimme takaisin omaan punkkaan keräämään voimia seuraavaan päivään. Lauantaina alkaisivat kiihkeästi odotetut Samantha Emanuelin työpajat.

1 kommentti: