torstai 29. joulukuuta 2011

Tribal Umrah 2011, Barcelona, osa 4

Lauantaiksi olin varannut kaksi Samantha Emanuelin, eli "Vagabond Princess":n työpajaa. Sam on erittäin tekninen ja huoliteltu brittiläinen tanssija, ja jokainen tunti aloitettiinkin haastavilla venytyksillä ja koordinaatiota kehittävillä lämmittelyillä. Molemmat kaksituntiset olivat hikisiä, keskittyneitä ja edistyneille tanssijoille suunnattuja. Samantha tulee muuten huhtikuussa Tallinnaan pitämään jotakuinkin samat työpajat! Itselleni olenkin jo varannut paikan kursseille.

Vagabond Princess valloittaa etelänaapurin.

Kahden työpajan välissä minulla oli kolmen tunnin tauko, jolla ajalla tein tilauksesta lockseja Martina Crowe-Hewittille. Onhan se hyvä tienatakin jotain välillä! Martinan kommentoitua hiuksiani "eeppisiksi" tuli nimittäin puheeksi, että teen lockseja. Martinan kursseille en osallistunut, mutta näin hänenkin esityksensä illalla päägaalassa, jossa saimme nauttia kaikkien opettajien lavasäteilystä. Tässä linkki kanadalais-saksalaisen Martinan vatsatanssiaiheiseen blogiin

Kun molemmat työpajat oli hikoiltu läpi, tälläydyimme parhaimpiimme ja hyppäsimme taas metroon ja suunnistimme gaalaan. Jostain syystä portit saliin avattiin vasta muutamaa minuuttia ennen esityksen alkua, joten yleisö pakkautui tiiviisti aulaan ja ovien väliin. Mukaan otetut viuhkat onneksi lievittivät tukalaa odotusta.

Seuraavassa muutamia poimintoja illan ohjelmasta. Ensimmäisenä Makosh corp. ja Makoshettes, tapahtumaa järjestäneiden Evan ja Noemin oma ryhmä.



Toinen mieleen jäänyt ryhmä oli espanjalainen Exotika. Tässä editoitu tiivistelmä heidän esityksestään.


Samantha Emanuelin gaalaesitystä ei löydy youtubesta, joten laitan tähän häneltä videon, joka on kuvattu samoihin aikoihin Prahassa. Tämä ei ole sama koreografia, jonka hän meille esitti, mutta teimme tätä yhdessä työpajoista, joten tässä on kuitenkin olemassa aasinsilta...harmiksemme kulkuriprinsessa tanssi meille vain yhden numeron, vaikka yhdeltä pääesiintyjistä olisi toivonut useampaakin kappaletta.


Koko illan kruunasi ja pöydän pyyhki viimeisenä esiintynyt Unmata (Amy Sigill ja Shelly De Cant), jonka provokatiivinen ja katu-uskottava tyyli sai temmattua kaikki mukaansa heti ensimmäisen kappaleen tekno-ats:lla, ja viimeisen kappaleen tunteikkuus nostatti kyyneleet silmiin itse kullekin katsomon puolella. Ensimmäisessä osassa mukana on myös Djeynee, ranskalainen tanssijatar, joka on ollut järjestämässä Umrahia alusta saakka.


Pyyhittyämme silmännurkat kuiviksi harhailimme kohti keskustaa ja päädyimme syömään yöruokaa paikkaan nimeltä "Tapa Tapa", joka tietysti herätti minussa ja eestiläisissä hilpeyttä, "Kill Kill". Ja annosten hinnat olivatkin aika veret pysäyttäviä. Muutamalla pikku annoksella sai jo aikaiseksi laskun, jolla söisi hyvin suomalaisessakin keski-hintaisessa ravintolassa.

Mari ja minä Tapa Tapassa. Kuva Mari Ääremets.
Kotimatka tuntui todella pitkältä, ja välillä olimme menettää toivon...


Mareike ja kartta. Kuvat Mari Ääremets.

Lopulta kotikatu kuitenkin löytyi. Kämpillä odotti yllätys, kun makuuhuoneessa vessan oven yläpuolella oleva omituinen ovi oli auki, ja sen toisella puolella vain joku tyhjä hormi...ja seinässä mustat sormenjäljet. Karkoitimme kuumottavat spekulaatiot siitä mitä oli tapahtunut ottamalla hassunhauskoja ryhmäkuvia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti