maanantai 21. toukokuuta 2012

Rachel Brice Berliinissä, osa 3

Matkatarinan loppuosan kirjoittaminen käynnistyi, kun tunsin kirpaisun omassatunnossani katsoessani Rachelin ja Illanin duettoa Tribal Fest 12:lta, joka pidettiin juuri viime viikolla. Duetto on nimittäin sama, jonka he esittivät Berliinissä, ja jonka saapumista nettiin olen odotellut. Tässä se nyt on, nauttikaa!



Sunnuntaina kurssitila vaihtui suuresta Sturmhallesta Tantzakademie Cifuentesin intiimimpään tanssistudioon. Rachelin työpaja oli kaksituntinen rumpusooloharjoitus kokeneemmille tanssijoille. Hiki virtasi ja lanteet vipattivat kun treenasimme nopeatempoista koreografiaa soittokuntabiisiin. 

Tanssiakatemian peilisali
Sessio oli tosiaan haastavampi kuin edellisten päivien perustekniikkaharjoitukset ja salin lämpötila nousi trooppisiin lukemiin, ulkoilmankin ollessa hellelukemissa. Tuntien jälkeen olikin poikaa viettää lepotaukoa kuppilan terassilla syöden halloumiwrappeja ja hörppien luomu-yrttilimppareita (sanoinko jo, että Berliini on herkuttelijan paratiisi?). Koska illan toiseen tanssituokioon oli hyvin aikaa kulutettavaksi, suuntasimme monen suosittelemaan Mauer-parkiin katselemaan myyntikojuja ja imuttelemaan tunnelmaa. Löysin kirpputorilta kengät ja muutamia pikku tuliaisia (mm. Banksy-magneetteja). Alueella olisi ollut nähtävää vaikka koko päiväksi, mutta kuuma päivä ja aikataulu, sekä pohjalle vedetty treeni saivat meidät hieman laiskoiksi, ja tyydyimme kiertelemään ehkä puolet kirpputorialueesta. 

hienon hippipakun interiööri Mauer parkista
Illaksi palasimme tanssikoululle Elizabeth Strongin "Turkish Roman fusion"-työpajaan. Amerikkalainen Strong on lähtenyt alun perin kymmenen vuotta sitten Turkkiin päämääränään paikallisen romanitanssin oppiminen. Aluksi ongelmia oli tuottanut se, etteivät romanit oikein osanneet opettaa tanssiaan, joka heimossa kulki vanhemmilta lapsille ja jota tanssittiin juhlissa perheen ja ystävien kanssa. Hän liittyi sitten vaan mukaan tanssiin, ja oppi sillä tavoin vaikean 9/8-rytmin erityisine askeleineen. Jokin aika sitten Strong keräsi tietotaitonsa dvd:n kansien väliin. Ostin hänen dvd:sä myös omaan arkistooni. 



Strongin opetustyyli oli samaa laatua, kuin häntä opettaneilla, eli lähdettiin suoraan tanssimalla liikenteeseen. Jotenkin hän onnistui saamaan kaksi tuntia venytettyä ainakin neljäksi, ehdimme nimittäin siinä ajassa tutustua sekä varsinaiseen turkkilaiseen romanitanssiin, että siitä johdettuun fuusioon. Saimme jollain ilveellä kasaan useita minuutteja haastavaa ja taiteellista koreografiaa Dan Cantrellin nimenomaan tätä tanssia varten sävellettyyn musiikkiin. Valitettavasti tätä numeroa ei löydy näytettäväksi, mutta tässä kuitenkin näyte Elizabeth Srongin vahvasta ja iloisesta tyylistä.


Tunnin lopuksi olin aivan naatti, mikä näkyy kauniisti tässä yhteisposeerauksessa opettajan kanssa. Väsynyt mutta onnellinen! 

minä ja mustalaistanssijatar Strong
Tarpeetonta varmaan edes mainita, että sinä iltana uni tuli helposti. 

Maanantaina matkan tanssipitoinen osuus alkoi olla lopuillaan, kun jäljellä oli enää kolme ja puoli tuntia Rachelin kurssitusta. Nämäkin tunnit oli suunniteltu edistyneempää tanssijaa ajatellen, ja sisälsivät materiaalia Rachelin omasta opetusformaatista, "8 elements":sta. Alkujoogan yhteydessä chanttasimme "opettaja-oppilas-mantraa". Työskentelimme mm. paljon pareittain, keksien lyhyitä komboja, opettaen niitä toisillemme ja kerrostaen niitä päällekkäin. Pitkä workshoppi oli omalla kohdallani ainakin hyvin antoisa, ja vahvisti tunnettani siitä, että haluan vielä päästä Yhdysvaltoihin Bricen omaan tanssikouluun Daturaan tekemään ainakin osan "8 elements"-kursseista. 

Sitten tuli aika sanoa heipat ihanalle Raakelille, ja pitkien höpöttely- ja halaustuokioiden jälkeen lähdimme tanssikoululta rinnat riemusta rottingilla. Matka ei onneksi päättynyt vielä siihen, ja meillä oli vielä pari päivää aikaa nauttia Berliinin tunnelmasta ja loistosapuskasta. Käytiin tsekkaamassa mm. Neue Museum (Nefertitin rintakuva) ja East Side Gallery (puolitoista kilometriä Berliinin muuria, joka on maalattu täyteen).

East Side Gallery
Mitäpä tähän enää muuta lisäisi, matka oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, antoisa ja ikimuistoinen. Rachel on tulossa tänäkin vuonna Cifuentesin tanssikouluun opettamaan syyskuun alussa. Itse en tänä vuonna pääse sinne, sillä lennän edellisellä viikolla Kroatiaan Split Tribal Festiin tanssimaan uusien opettajien kanssa! Koska Tribal Umrah ei minun osaltani onnistunutkaan tänä kesänä, vaihdoin kohteeksi STF:n kuultuani siitä kaikenmoista hyvää muiden lisäksi Samantha Emanuelilta, joka esiintyi ja opetti siellä viime kesänä. Minua kutsuu siis tällä kertaa turkoosi meri, keskiaikaiset linnanrauniot ja mm. intialaisia tansseja opettava Colleena Shakti. Bom!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti