maanantai 17. marraskuuta 2014

Intialaisen tanssin kurssit kesällä 2014

Summer campin jälkeen alkoi tauko omissa opetuksissani, joten tanssijalan kutkutusta täytyi käydä rapsuttelemassa vähän muuallakin kuin omissa treeneissä.
Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran näin livenä Khalbelioiden tanssia Pushkarissa talvella 2005, olen haaveillut sen opiskelusta suoraan lähteestä. Tänä kesänä pääsin toteuttamaan tätä haavetta kolmen tunnin työpajassa, jossa opettaja oli Rajasthanilainen tanssijatar Pooja Sapeera autenttisesta heimoyhteisöstä sekä intialaiset livemuusikot soittamassa taustalla. Intian hallinto on onneksi ottanut Rajasthanilaisen heimokulttuurin suojelukseensa, joten nykyään näitä kansantansseja tanssitaan yhä useammin isoilla lavoilla ja kaukana kotoa. Jos autenttinen elämäntapa niillä seuduilla sekä Romanien historia kiinnostaa, suosittelen lämpimästi lataamaan ja katsomaan tämän dokumentin "Jaisalmer ayo!"


Kurssi pidettiin Suvilahdessa heinäkuun alussa. Se oli hauska sukellus Rajasthanilaisen kansantanssin eri puoliin, kaikki tanssithan eivät varsinaisesti ole "Khalbeliaa". Khalbeliat on yksi monista Rajasthanin kiertolaisheimoista, heidän erikoisalaansa on käärmeiden pyydystäminen ja lumoaminen. Kun Poojalta kysyttiin joidenkin liikkeiden merkitystä, oli vastaus aina sama. "It is about snakes". Kielimuuri välissä tietenkin myös vaikeutti ilmaisua, Pooja puhui heimokieltä, jota toinen muusikoista tulkitsi hindiksi ja sitten hindintaitoiset käänsivät siitä englanniksi/suomeksi.

Ghoomar tanssia. Not about snakes. Kuva Ilona Kolachana
Khalbeliaa. About snakes. Kuva Ilona Kolachana
Kurssiporukka muusikoineen kaikkineen. Kuva Ilona Kolachana
Heinäkuun loppuun sain ympättyä lisää intialaista tanssia kun osallistuin viisi päivää kestävälle Kathakin intensiivikurssille Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa. Tanssija ja tanssinopettaja Hanna Mannila toi silloin opettajansa Sushmita Ghoshin Suomeen opettamaan ja esiintymään. Kurssipäivät oli jaettu kahtia, aluksi oli alkeistunti ja myöhemmin jatkotunti, mutta opettaja ilmoitti toiveekseen, että kaikki oppilaat osallistuisivat mahdollisuuksien mukaan koko opetukseen. Lähdimmekin aika vauhdikkaasti liikenteeseen paneutuen heti monimutkaisiin intialaisiin rytmiikoihin, puhuen ja taputtaen. Kurssin musiikista vastasivat tablansoittaja ja toinen muusikko, joka tuli kurssin loppupäässä mukaan kielisoittimineen. Kun tietty rytmi oli jotenkin sisäistetty, opiskeltiin tanssiliikesarja, joka oli tehty siihen rytmiin. Koska en ole opiskellut intialaista musiikkia, ja Kathakia olen aiemmin kokeillut vain parissa workshopissa, osoittautui tämä kaikki aloittelijalle aika monimutkaiseksi. Raja alkeiden ja jatkon välillä olikin melko häilyvä, ja haastetta riitti alusta loppuun.

Kuva Ilkka Roitto
Kurssi sattui varsin helteisille päiville, joten luokassa oli hyvin autenttinen kuuma ja kostea tunnelma. Jokainen päivä alkoi tanssilla, jolla pyhitimme tanssitilan, ja sen jälkeen osoitimme kunnioitusta soittimille ja muusikoille, jotka soittavat meille. Sitä seurasi rytmien taputtaminen ja lausuminen, ja sen jälkeen rytmeihin kuuluvien sarjojen tanssiminen. Kurssin päätteeksi olisi ollut mahdollista osallistua esitykseen Sahramilla lauantaina, mutta itse en päässyt paikalle. Kurssista oli myös pieni juttu Vantaan sanomissa, tässä linkki http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/230158-intialainen-tanssi-haastaa-rytmillaan

Kuva Hanna Mannila
Kaiken kaikkiaan kurssit olivat kiintoisa makupala Intian tanssityyleistä, ja myös hyvä muistutus siitä, miten tanssia opetetaan eri tavoilla eri yhteisöissä. Länsimainen tekniikkapainotteinen ja analyyttinen luokkaopetus poikkeaa suuresti kansantanssien alkuperäisestä tavasta oppia tekemisen kautta, ja toisaalta ne molemmat poikkeavat klassisen intialaisen tanssin opetustavasta. Sain näistä paljon uutta inspiraatiota, ja varmasti tulen jatkossakin opiskelemaan aiheesta lisää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti